Avioliittoko jatkuvaa kompromissien tekoa?

Kuuntelin autossa radio-ohjelmaa, jossa Anne Kukkohovi tilitti että avioliitto on jatkuvaa kompromissien tekoa. Noh, Anne Kukkohovi on ollut aivan väärän ihmisen kanssa naimisissa, jos avioliitto on ollut sitä. Noh, erohan siitä on tullutkin.

Tai ylipäätään, jos parisuhde, on kyse seurustelusuhteesta, avoliitosta tai avioliitosta on jatkuvaa kädenvääntöä, periksi antamista ja kompromissien tekoa, kyse on siitä että vastakohdat yrittävät elää yhdessä.

Tunnetusti ihminen ihastuu itsensä vastakohtaan. Sininen punaiseen, keltainen violettiin jne. Sanotaan myös, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Ehkä niin, mutta tosiasiassa juuri niistä liitoista saadaan niitä hiertämis, karmallis, risti tai miksi niitä ikinä haluaakaan sanoa – vaikeita liittoja.

Kuinka avioliitto, jossa toinen on tuli (punainen) ja toinen on vesi (sininen) saadaan toimiva ja onnellinen? Ei mitenkään. Siinä joko toinen alistuu ja kärsii ja todennäköisesti loppujen lopuksi molemmat ovat kuitenkin onnettomia. Mutta totta kai punaista kiehtoo aluksi sininen. Onhan se kaiken lisäksi punaisen kipupiste. Ja tietenkin toisinpäin. Kylmää sinistä kiehtoo lämmin punainen, koska se on sinisen kipupiste.

Mutta se, mikä aluksi viehättää, alkaa hetken kuluttua ärsyttää ja sitten alkaa se kädenvääntö siitä, kumpi taipuu, kumpi luopuu omista tarpeistaan, haluistaan, toiveistaan. Ja sitten on edessä huono parisuhde.

Koloristi opiskelijani ovat joskus sanoneet minulle, että väripalettini avulla voisin testata, kuka sopii kenenkin kanssa. Niin voisinkin, mutta jos ihminen on korviaan myöten ihastunut uuteen kumppaniin, niin ottaisiko keltainen ihminen kuuleviin korviinsa sen, että hetken kulutta violetti ihminen saa hänet raivon partaalle. Keltaisen kipupiste on violetti, violetin keltainen.

Sen sijaan ihmiset jotka ovat riittävän samanlaisia ja sopivasti erilaisia voivat saada onnellisen avioliiton. Kannattaa lukea Parisuhde kirjani!

Minä olen ollut avioliitossa sinisen miehen kanssa ja se oli katastrofi ja erittäin onneton kulissi avioliitto, täynnä kompromisseja – minun puoleltani. Ei miehen. Kun esikoistyttäremme kuoli ja minä olisin halunnut avioeron, mutta mies ei, yritettiin sitten löytää yhteistä. Siis minä yritin ryhtyä esimerkiksi harrastamaan jotain miehen mieleistä. Joten ostin lasketteluvälineet, otin laskettelutunteja ja olimme jopa Åressa. Mikä hirvittävä kärsimys minulle! Kauheampaa ei olisi voinut olla. Lähtikö mies minun kanssa vaikkapa teatteriin, konsertteihin tai taidenäyttelyihin? No ei varmasti.

Yhtä huonosti toimiva oli avoliitto oranssi vihreän miehen kanssa. Tosin siinä suuri haitta oli liian suuri ikäero, liian suuri koulutus ero ja monta muutakin asiaa.

Huonoista ja toimimattomista, kompromissi liitoista oli kuitenkin se positiivinen seuraus, että ymmärsin viimein tilata itselleni miehen joka oli vastakappaleeni. Eli minun itseni kaltainen ihminen mutta mies. Listasin aikanaan A4:sen täyteen, millaisen aviomiehen haluan. Kun jossain vaiheessa myöhemmin luin listaani, tajusin kirjoittaneeni siihen kaikki omat hyvät puoleni. Siis tilasin itseni kaltaisen miehen ja sain sellaisen.

Minä olen persoonaltani punainen, minuudeltani vaaleankeltainen. Mieheni on persoonaltaan kultainen (3/4 keltaista, ¼ punaista) siis sopivan vähän ja kuitenkin riittävästi punaista, että persoonamme ovat sopusoinnussa. Mieheni on minuudeltaan kirkkaan keltainen, joten tottahan kaksi keltaista rakastaa toisiaan hellästi.

Meillä on samankaltainen arvopohja, mieltymykset, kunnianhimo. Pidämme tanssimisesta, olemme kävelijätyyppejä, kulinaristeja, matkustamme mielellämme, rakastamme lämpöä ja aurinkoa ja viihdymme loistavasti kahdestaan.

Kun kuulin tuon Anne Kukkohovin valituksen, kysyin mieheltäni: Koetko että joudut tekemään kaiken aikaa kompromisseja meidän avioliitossa? Mieheni vastasi, ettei hän ole joutunut mitään kompromisseja tekemään. En minä liioin. Siksipä olemmekin onnellisia yhdessä.

Eikö sitten toistensa vastakohdilla ole mitään mahdollisuuksia onnelliseen avioliittoon? Jaa’a, hankala sanoa. Jos molemmilla on vahva tahto ottaa toisensa tarpeet huomioon, niin kai siitä voi saada hyvän liiton aikaiseksi. Olen kuitenkin aika skeptinen sen suhteen, että onko toistensa vastakohdilla oikeasti valmiuksia, tahtoa ja kykyä ymmärtää puolison erilaisuutta ja luopua omista haluistaan ja tarpeistaan. Siitähän jää kuitenkin aina pettymys ja pahamieli.

Joten, jos parisuhteesi eivät tähän mennessä ole onnistuneet alku huuman jälkeen, ihastut mitä ilmeisimmin aina siihen kipupisteeseesi. Punainen siniseen, oranssi indigoon, magenta turkoosiin, jne.

Mieti rehellisesti millainen ihminen olet ja tilaa sitten sellainen puoliso itsellesi. Siis sillä tavalla hieman erilainen että mielenkiinto säilyy. Esimerkiksi vaaleanpunainen –punainen, vaaleankeltainen –keltainen.

Tietenkin, jos haluat ehdoin tahdoin hiertämisparisuhteen, niin jatka entiseen malliin. Jos olet valmis todelliseen onnelliseen parisuhteeseen, lue kirjani Parisuhde – mahdollisuus säilyttää, löytää tai kadottaa itsensä. Loppuunmyyntihinta on 15 e, postikulut 2,20 e. Ovh hinta 24 eur.

 

 

 

 

 

 

Toinen kirjani, mikä sinun kannataisi lukea, on, Sanoja rakkaudesta . Loppuunmyyntihinta on 10 e + postikulut 2.20 ovh 20 e.

 

 

 

 

 

”Sydän joka pelkää murtumista, ei opi koskaan tanssimaan.” The Dance of Wounded Souls, Robert Burnley (kirjastani Parisuhde)

ja toisaalta:

“Parinvalinta ei saisi perustua vain yhteen ominaisuuteen. Jos etsii enkeliä ja keskittyy pelkkiin siipiin, saattaa palata kotiin kanan kanssa.” Tiistaisiskot, Marika Peez (kirjastani Parisuhde)

Meidän tulee resonoida jokaisella chakrallamme harmonisesti puolisomme kanssa. Se takaa onnellisuuden ja rakkauden!