Ovatko ihmisen tarpeet hänen yksityisasiansa?

Miksi juuri nyt tuntuu siltä, että kun avaa uutissivut, sieltä pomppaa silmiin aina uusia ja uusia otsikoita lasten hyväksikäytöstä, niin tyttöjen kuin poikien, raiskauksista, tyttöjen silpomisia, tyttöjen naittamista lapsina, katollisen kirkon pappien laajasta lasten ja myös nunnien hyväksikäytöstä ja kaikkea muuta surullista? Ei vain Suomessa vaan myös muualla maailmassa?

Tällaista on ollut iankaiken, miksi asia nyt nousee esiin? Ehkä siksi, että nykyään ihmiset uskaltavat tulla esiin kokemustensa kanssa ja hakea oikeutta. Ja tietenkin myös siksi, että asioista uutisoidaan. Onhan homosuhteet nuoriin poikiin olleet tyypillisiä jo antiikin filosofien joukossa, mutta ei siitä mitään kansainvälistä haloota noussut tuohon aikaan. Eihän silloin ole ollut tiedotusvälineitä, jotka asioista olisivat uutisoineet ympäri maailmaa. Ja toisekseen, tuohon antiikin aikaan asiaa ei pidettykään tuomittavana lasten hyväksikäyttönä.

En ole koskaan pitänyt Michale Jacksonin musiikista tai henkilöstä itsestään, joten minulla ei ole mitään fanitus problematiikkaa. En ole sitä inhonnutkaan. Se vain ei ole koskaan ollut minusta koskettavaa tai kiinnostavaa. Nyt kun hänen lasten hyväksikäyttönsä on tuotu julkisuuteen uudelleen, hämmästyin lukiessani Barbra Streissandin puolustuskommentit Ylen sivuilta.

”Poikkipuolinen sana kuultiin laulaja Barbra Streisandin henkilökuvassa brittilehti The Timesissa”. Barbara Streisand On Michale Jackson Allegations: ”His Sexual Needs Were His Sexual Needs.” Kohua aiheutti muun muassa seuraava sitaatti:

– [Robson ja Safechuck] ovat naimisissa ja heillä on lapsia, joten se ei tappanut heitä.

Myöhemmin Streisand pahoitteli tiedotteessa sanomisiaan ja sanoi, ettei tunne muuta kuin sympatiaa dokumentissa puhuneita kohtaan”.

Siis onko ihmisen seksuaaliset tarpeet hänen seksuaalisia tarpeitaan, jotka muiden tulee vain hyväksyä ja sulkea niiltä silmänsä? Ja tuo toinen kommentti, etteivät hyväksikäytetyt pojat eivät kuolleet siihen, niin silloin asiaan ei kannata tai pidä puuttua. Se, että Steisand myöhemmin pahoitteli kommenttiaan, ei muuta sitä, että ensin sanottu oli se, miten hän asiaan suhtautuu. Ja tuo kommentti oli järkyttävän kauhea.

Kun hyväksikäytetty, silvottu, pahoinpidelty, raiskattu ei kuole vaan kykenee elämään ns. normaalia elämää, niin so what, mitä siitä. Näillä hyväksikäyttäjillä nyt vain sattui olemaan sellaisia seksuaalisia tarpeita ja heidän pitää saada toteuttaa ne. Todellako?

Vasta tällä viikolla oli juttu eläimiin sekaantujasta. Siis sekinkö pitää vain hyväksyä, kun tällä ihmisellä nyt vain sattuu olemaan tarve siihen?

Tällä viikolla oli juttu naisesta joka raiskattiin aikuisena. Vasta se sai hänet muistamaan lapsuuden hyväksikäytön ja tunnistamaan sen vuosikymmeniä kehossa olleen möykyn ja ahdistavan olon.

Pystyyhän ihminen elämään ns. normaalia elämää kauheiden kokemusten jälkeen. Ihminenhän on hyvin sitkeää tekoa. Ihminen myös ns. ”unohtaa” esimerkiksi lapsuudessa tapahtuneen hyväksikäytön, koska se auttaa elämään. Tosiasiallisesti asiaa ei ole unohdettu, se on vain painettu alas. Sitä kannetaan mukana kaiken aikaan, kunnes ihminen uskaltautuu tuon asian äärelle, purkaa sen auki ja toivon mukaan, voi tulla ehjäksi saadessaan apua ja tukea.

Olen tavannut naisen, joka alkoi huutaa suoraa huutoa, kun käsiteltiin oranssia väriä. Kerroin, kuinka minulle oli suuri järkytys kun aloin tehdä töitä värien kanssa ja tajusin, kuinka paljon hyväksikäytettyjä ja raiskattuja naisia Suomessa on. Kun tuo aivan hirvittävä huutokonsertti viimein loppui, sanoi nainen: ”Tämä oli huuto kaikkein raiskattujen naisten puolesta.” Tosiasiassa hän huusi omaa raiskatun naisen tai oikeammin lapsen tuskaansa, jota hän ei kyennyt ottamaan päivänvaloon ja käsittelemään auki, mikä oli hyvin surullista.

Olen tavannut myös useita lestadiolaisnaisia, joita on hyväksikäytetty lapsena. Ja aina heidän suunsa on osattu tukkia ovelasti jo lapsuudenperheessä tekemällä selväksi, että omaa pesää ei saa liata. Siis kaikki paha, mitä kotona tai uskonnollisissa piireissä on tapahtunut, on pidettävä pimennossa. Yhtä tällaista naista sain autettua, kun älysin sanoa: ” Omaa pesää ei tietenkään pidä liata, mutta oma pesä pitää jokaisen siivota.” Se lause oli hänelle heureka, oivallus, joka vapautti hänet.

Mutta, olen myös tavannut naisen, jota isä oli hyväksikäyttänyt 5-vuotiaasta lähtien. Äiti tiesi sen, sillä mummo ja tämä hyväksikäytetty tytär vahtivat naisen omaa tytärtä, ettei pappa koskaan päässyt kahdestaan pikkutytön kanssa. Mutta mitä tapahtui, kun tämä hyväksikäyttäjä isä oli sairaalassa? Hyväksikäytetty tytär oli koko ajan puhelinvalmiudessa singahtamaan rakkaan isin vuoteen äärelle ja vietti kaiken vapaa ajan siellä. Joten hyväksikäytetyt lapset voivat olla täysin aivopesun vankeja, vaikka olisivat jo yli 50-vuotiaita.

Siksi olenkin huomannut, että juuri oranssi on usein se väri, jonka jälkeen ihmiset lopettavat esimerkiksi Koloristi koulutuksen. Silloin ravistellaan ihmisen raadollisia mörköjä ja lukkoja, rikottua seksuaalisuutta. Ei siis ihme, että ensimmäiseltä väriluennoltani kaksi naista singahti ylös ja ulos, kun sanoin pari ensimmäistä sanaa oranssista. Sana seksuaalisuus ja hyväksikäyttö olivat liikaa.

Mutta vain se, että uskaltaa katsoa kipeitä asioita elämässään, uskaltaa avata ne, olla vihainen, raivoissaan, katkera ja toivon mukaan, jossain vaiheessa päästää irti näistä tunteista, parantaa.

”Ajan myötä kaikki tukahdutetut tunteet kasaantuvat sisälle ja muuttuvat yhä vaarallisemmiksi.” Michel Cassou ja Stewart Cubley

”Olet uhri vain ja ainoastaan niin kauan kuin suostut siihen.” Ilona Pohjalainen, Seitsemän Sinettiä

Joten te kaikki ihanat ihmiset, jotka olette joutuneet kohtaamaan julmuutta, hyväksikäyttöä, pahuutta. Toivon sinulle koko sydämestäni voimaa avata nuo asiat, vapauttaa itsesi niistä.

Tässä kaksi runoani, jotka kirjoitin taidenäyttelyyni, Kun nainen herää (2009), tauluihin:

Minä olen hyvä ja…

Minä saan nukkua pimeydessä,
niin kauan, kuin se on minulle hyväksi.
Niin kauan kunnes olen valmis heräämään.
Niin kauan kunnes minä tiedän,
että on turvallista alkaa herätä.
Niin kauan kun minua ei enää väsytä.
Minä tiedän että minä olen pimeyden keskellä
kaunis, kirkas ja puhdas ihminen.
Minä vain nukun, sillä minä olen haavoittunut.
Kun minulla on riittävästi voimia, minä herään ja nousen ylös.
Minä tiedän että minussa on se voima olemassa,
sillä Sinä olet sen minulle antanut.
Sinä annat minun nukkua juuri niin kauan
kuin minulle on hyväksi nukkua.
Saatat herättää minua silloin tällöin,
mutta jos en vielä jaksa nousta, annat minun nukkua
ja silti minä olen hyvä.

Sinulle minä olen aina hyvä!

 

Minä olen hyvä…

Kun minä herään ja katselen maailmaa hämmentynein ja
pelokkain silmin.
Kun minä mietin, uskallanko ottaa yhtään askelta?
Uskallanko avata oven?
Uskallanko katsoa, miltä oven takana maailma näyttää?
Uskallanko astua maailmaan?
Minä olen hyvä, kun otan ne ensimmäiset pienet arat askeleet.
Sinulle minä olen hyvä ja rohkea!
Sinä kannustat minua eteenpäin ja autat minua silloin,
kun haluaisin mennä takaisin pimeyteeni nukkumaan.
Sinä hymyilet lempeästi ja ojennat kätesi.
Sinun käteesi minä voin luottaa ja ottaa siitä kiinni.
Joskus Sinä ojennat kätesi minulle toisen ihmisen hahmossa,
sillä aina minä en muuten osaisi ottaa Sinun kädestäsi kiinni.
Sillä minä olen pieni ja pelokas, mutta

Sinulle minä olen hyvä ja silloin olen itsellenikin hyvä!

Huomenna, hääpäiväni kunniaksi, 4.4.2019 tehdyt kirja/kortti tilaukset saat ilman postimaksua. (Huom! Ei koske Värien Voimaa, Valoon ja 9 Viisastenkivi tilauksia, mutta kaikkia muita) Jos teet tilauksen jo tänään, niin saat silti tarjouskirjat ilman postikuluja.