Muutoksen ja rakkauden pelko

Koloristi koulutukseen on aina tullut sellaisia, jotka haluavat muutosta ilman muutosta. Kun värejä piirrettäessä tulee hetki, jolloin alan sanoa sanoja ja ihmiset vastaavat niihin ensimmäisellä mieleen tulevalla sanalla, niin aina on joukossa sellainen, joka sanan muutos kohdalla vastaa, pelkään tai vihaan. Tai sanan pelkään tai vihaan kohdalla vastaa muutosta.

Mutta muutosta ei voi tulla ilman muutosta. Se vaatii ajatusmallien, toimintatapojen, käyttäytymisen tunnistamista ja muuttamista. Vain sitä kautta elämä voi muuttua paremmaksi.

Jos odottaa ihmettä, että elämä muuttuisi hyväksi ilman, että itse pitää tehdä asioille jotain, saa odottaa hamaan tappiin. Tai sitten muutokset pakotetaan kohtaamaan ikävällä tavalla, esimerkiksi sairauden, työttömyyden, konkurssin, petetyksi tai jätetyksi tulemisen kautta. Ja silloin muutos helposti aiheuttaa vihaa ja katkeruutta, jotka ovat erittäin negatiivisia tunteita, jotka eivät mahdollista positiivista muutosta.

Mutta ihminen voi myös pelätä rakkautta, vaikka haikailee rakkauden ja onnellisen parisuhteen perään. Tällöin toive onnellisen parisuhteen saamisesta on aivan absurdi. Jos pelkää rakkautta on jo asettanut totaaliesteen sen saamiselle. Pelko ja viha ovat äärettömän voimakkaita negatiivisia energioita, jotka varmasti torppaavat hyvän toteutumisen.

Toisekseen, jos pelkää tai vihaa muutosta ja pelkää rakkautta, niin vetää puoleensa ihmisen, jolla on sama problematiikka. Ihminen, joka ei suostu muutokseen vaan pitää kiinni kynsin hampain vanhasta, saa aina samaa vanhaa uudessa paketissa aina huonompana versiona. Näin se vain on. Jos pelkää rakkautta, silloin sydän on kiinni eikä todellisuudessa ole valmis ottamaan vastaan eikä antamaan rakkautta.

Suru on sininen sana runokokoelmassani, sanotaan:

”Vain haavoittunut sydän on rakastanut, mutta rohkea on se joka uskaltaa uudelleen rakastaa.”

Jos haavoituttuaan lukitsee itsensä muuttumattomaan vanhaan pelossa, että tulee uudelleen haavoitetuksi, on samalla lyönyt otsaansa leiman: Saa haavoittaa. Ihminen on tilannut itselleen sen, että tulee takuuvarmasti haavoitetuksi kerta toisensa jälkeen.

Jos pelkää rakkautta, saa aina vain haavoittavia, turhauttavia, rakkaudettomia parisuhteita, koska on vetänyt puoleensa toisen samanlaisen, joka ei myöskään uskalla rakastaa eikä antautua rakkaudelle. Mutta silloin on täysin turha valittaa. Valinta on oma.

Ikävä kyllä, tällaiset ihmiset ovat aina täynnä käsittelemättömiä tunteita. Loukkauksia, surua, vihaa, pelkoa. Ja jälleen kerran olen huomannut sen, että juuri suru on erittäin, erittäin vaikea tunne käsiteltäväksi ja purettavaksi. Kuten olen sanonut jo Seitsemän Sinettiä kirjassani:

”Suru on niin sydäntä satuttava ja koskettava, että sitä suojellaan kaikin tavoin.”

”Usein sitä ei tunnisteta edes kaiken pahan olon, pahan mielen, väsymyksen, ahdistuksen, lamaantumisen, sairauden, tuskan, kärsimyksen, uhrina olon, lihavuuden, laihuuden tai elämän vaikeiden asioiden alkutekijäksi”.

”Surun sydämen kosketus on alkanut yleensä jo varhaisessa lapsuudessa.”

Siksipä surua on vaikea tunnistaa, koska siitä on tullut normaali olotila. Siksi on helpompi olla vihainen ja katkera, kuin surullinen. Ja silloin tietenkin pelkää rakkautta ja muutosta, koska on oppinut, että elämä haavoittaa ja lopputuloksena on kuitenkin lisää surua, joka tuntuu möykkynä sydänalassa, tai kurkussa.

Mutta surun voi purkaa ja se kannattaa purkaa. Silloin vapauttaa itsessään muutos energian ja uskaltaa avautua rakkaudelle. Ja mikä olisi elämässä tärkeämpää, kuin rakkaus? Rakkaudesta kaikki alkaa ja rakkauteen kaikki päättyy.

Eilen illalla mieheni juuri totesi. ”Sinä olet kyllä ihan oikeassa siinä mitä olet sanonut.”

Minä olin vähän hämmästynyt, että sanonut mistä? Minähän olen sanonut niin monenlaisia asioita. Mutta mieheni tarkoitti sitä, että parisuhteessa on oltava joka päivä rakkautta ja läheisyyttä. Parisuhteessa on molemmin puolin sanottava rakastavia ja kauniita asioita toiselle. On annettava ihailua ja kunnioitusta puolisolle arjessa, joka päivä. On silitettävä rakastettuaan niin fyysisesti kuin sanallisesti joka ikinen päivä. Mutta näitä hyviä asioita on myös osattava ottaa vastaan.

Joten, jos et ole elämääsi ja parisuhteeseesi, rakkauden määrään elämässäsi tyytyväinen, on aika muuttaa ajatusmaailmaasi suhteessa itseesi. Vain rakastamalla ensin itseäsi ja elämällä sen todeksi arjessa, alkaa elämässäsi tapahtua hyviä ja onnellisia asioita. Itseään rakastava ja kunnioittava ihminen vetää puoleensa muita samanlaisia.

Asia on hyvin yksinkertainen. Tein tämän oivalluksen eräänä aamuna Taiwanissa. Olen sen kertonut Parisuhde kirjassani:

”Onnellisuuden avain on itseni arvostaminen.
Itseään arvostava ihminen on onnellinen.
Itsensä rakastamisen avain on onnellisuus omassa itsessään.
Onnellinen ihminen rakastaa itseään.
Anteeksiannon avain on eheys.
Ehjä ihminen antaa anteeksi”.

Seitsemän Sinettiä kirjaani on jäljellä vielä 7 kpl. Sanoja Rakkaudesta kymmenkunta ja Parisuhdetta saman verran.