Onko elämässäsi ritarillisia miehiä?

Onko elämässäsi ritarillinen mies tai kohtaatko sellaisia ihan tavallisessa arjessa? Minulla on. Olen naimisissa ritarillisen miehen kanssa, mutta kohtaan myös muissa miehissä ritarillisuutta. Sain taas Pääsiäs lauantaina osakseni ritarillisuutta, kun jouduin käymään yksin kaupassa mieheni ollessa töissä. Ostoskassini oli painava vaikka olikin jakanut ostokset kahteen eri kassiin. Vieressä oleva keski-ikäinen mies oli pakkaamassa omia ostoksiaan, kun hän huomasi nostamani kassin painavaksi, tarttui siihen ja nosti ostoskärryihin. Minä tietenkin kiitin ja mies hymyili minulle ystävällisesti toivottaen Hyvää Pääsiäistä.

Mutta samalla ostosreissulla kuulin kun nuorehko nainen soitti ystävälleen ja totesi ostavansa kukkia kun eiväthän pojat koskaan ymmärrä niitä tuoda. Ja jatkoa seurasi, ettei nainen ollut poikaystävältään koskaan saanut kukkia.

Mutta jos et koskaan saa kukkia. Jos sinulle ei koskaan avata autonovea tai muita ovia. Jos mies ei automaattisesti auta sinua, tartu käteesi, kun kuljet esimerkiksi portaissa tai jossain vähän vaikeakulkuisessa maastossa, niin esitän kysymyksen: Osaatko ottaa vastaan ritarillisuutta? Arvostatko ja kunnioitatko miestä, joka on sinua kohtaan ritarillinen? Vai tokaisetko selviäväsi itsekin tai mulkaiset kiukkuisesti kun mies mielestäsi ritarillisuudellaan ei arvosta tai kunnioita itsenäisyyttäsi?

Jos et kohtaa ritarillisuutta arki elämässä, niin onko tuo: minä pärjään yksin, olen feministi, en tarvitse miehiä kuin siihen yhteen tarkoitukseen jos siihenkään ajatusmaailma tehnyt elämästäsi kaunista, hyvää, onnellista? Mitä sinulta on pois, jos uskallat ottaa vastaan mieheltä ritarillisuutta?

Tekeekö se sinusta avuttoman? Tekeekö sinusta vähemmän itsenäisen ja tasa-arvoisen? Tekeekö se sinusta heikon, huonon, tyhmän, alistetun?

Kun minä lakkasin pärjäämästä yksin ja uskalsin ryhtyä tarvitsemaan miestä, kunnioittamaan ja arvostamaan miehiä, elämäni parani valtaisasti. Minun aviomieheni avaa minulle ovet, myös auton oven, auttaa takin pois, takin päälle, vie ruokatarjottimen puolestani pois. Kantaa ostoskassit, matkatavarat. Hän ei oleta eikä halua minun olevan mikään kuormamuuli. Ja minä saan kokea olevani arvostettu ja rakastettu nainen joka päivä. Eikä minua todellakaan pidetä tyhmänä, alempiarvoisena tai jotenkin huonompana. Päinvastoin. Mieheni tietää että – onnellinen vaimo, onnellinen elämä- on perustotuus, josta hänen kuuluu huolehtia.

Ritarillisuuteen liittyy aina automaattisesti myös anteliasuus. Ei vain muita kohtaan vaan myös itseä kohtaan. Anteliaalla ihmisellä on varaa olla ritarillinen/huomaavainen myös vieraalle ihmiselle. Se ei ole häneltä millään tavalla pois. Hän ei koe köyhtyvänsä tai tulevansa hyväksikäytetyksi, sillä tällaisella ihmisellä on myös erittäin terve ja hyvä itsetunto.

Meillä menee tuskin päivää, etten silittäisi miestäni ja sanoisi hänelle, että ymmärrätkö sinä kuinka paljon minä rakastan sinua? Ja että mieheni on maailman paras mies. Siis minulle ja minun mielestäni. Mutta se rakkaus ja arvonanto ovatkin kantavia voimia meidän parisuhteessamme, mutta myös ylipäätään parisuhteessa.

Siispä, jos et kohtaa ritarillisia miehiä arkielämässä. Jos puolisosi, miesystäväsi ei ole ritarillinen sinua kohtaan, ei kannata osoittaa syyttävällä sormella miestä. Nimittäin, kolme sormea osoittaa sinua itseäsi.

Siispä: Oletko lady? Kohteletko miestä ritarina, vai vihollisena, arvottomana, epäilyttävänä, epäluotettavana. Uskotko, että miehiin ei voi luottaa, aina niillä on kuitenkin ketunhäntä kainalossa.

Kun kävelet miehen kanssa, kummalle puolelle hän asettuu? Ottaako hän vasemmalla kädellä kiinni oikeasta kädestäsi? Ai ei ota vai? Hän menee sinun vasemmalle puolellesi, eli sydämesi puolelle. Voin valistaa sinua, että sellainen mies ei halua olla ritari naiselle. Hän haluaa olla sinun pikku sydänkäpysesi, mutta suurin surminkaan hän ei puolustaisi sinua.

Miten tämä nyt sitten muka paljastaa asian? Noh, kautta aikojen oikea käsi on se miekkakäsi, jolla ritari on suojellut ja puolustanut naista. Joten mies, joka ottaa miekkakädellään sinun kädestäsi kiinni, odottaa, että selviät yksin ja vielä puolustat ja huolehdit miehestäkin. Eikä kannata yrittää vedota siihen, että entäs jos mies on vasenkätinen. Se ei muuta tätä historiallista totuutta, sillä ennen vanhaan vasenkätiset pakotettiin oikeakätisiksi.

”Tunnen hyvin vähän ihmisiä jotka kykenevät ottamaan jotain vastaan – silloinkin kun se annetaan heille rakkaudella ja täydestä sydämestä. On kuin vastaanottaminen saisi heidät tuntemaan itsensä alempiarvoisiksi, kuin heistä olisi häpeällistä olla riippuvainen toisesta. he ajattelevat: ”Joku antaa meille jotakin siksi että emme kykene hankkimaan sitä omin voimin.” Tai: ” Hän antaa nyt mutta perii sen jonain päivänä korkoineen takaisin. Tai mikä pahinta. ”En ansaitse minulle tarjottua hyvää.” Alef, Paulo Coelho