Kaikki eivät ole viherpeukaloita

Totesin taas kerran että kaikki ihmiset eivät ole viherpeukaloita. Minulle ihmiset usein sanovat että nimekseni sopisi paremmin Kukkahovi. Sen ovat sanoneet minulle ihmiset, jotka ihmettelevät kesäisiä kukkapyttyjäni, kun kullankeltaiset orvokit, punaiset pelargoniat ym. kukat pursuavat ikkunalaudoillani ja suurissa kukkapytyissä, jotka mieheni on teetättänyt minulle.

Mutta olisihan se aika omituista jos Ruusukkojen, Luontoäidin kukkakorttien kirjoittaja ei itse ymmärtäisi kukkien päälle. Tai jos oma kotini olisi epäkodikas ja karu, kun kerran olen kirjoittanut Kotisi Kertoo Millainen olet ja Mitä vedät puoleesi.

Minä olen kukkaihminen. Kotonani on aina viherkasveja ja maljakoissa leikkokukkia. Australiassakin tutuksi tuli liike, jossa myytiin monenlaisia kasveja. Suomalaiset tuttumme tuumivat, että meidän parveke on helppo tunnistaa.

Viimeksi kun olimme Madeiralla ja mieheni näki kadulla kukkamyyjän, hän totesi, että jos me muuttaisimme sinne, alkaisivat kukkakauppiaat rikastua. Varmaan alkaisivatkin.

Nyt jouduimme olemaan kaksi ja puoli viikkoa yhtä soittoa Lahdessa, joten kotiin tarvittiin kukankastelija, vaikka kaikki kukkani ovatkin altakastelevissa ruukuissa. Kun Vapunpäivän iltana astuin kotiin, sain lähes sydärin. Suuri viirivehkani oli aivan kuoleman kielissä (toinen kuva). Varret lojuivat lattiaa kohti. Ensimmäinen asia olikin, että ryntäsin keittiöön hakemaan vettä ja kastelemaan kukkaparkani. Samalla pyysin, että tokene nyt raukka parka.

Samaan syssyyn sain kastella kaikki muutkin kukkani. Ne olivat aivan nuupallaan, paitsi kaksi palmuvehkaani ja kolme rahapuuta. Ne olivat vielä tolpillaan. Kultaköynnökset olivat ihan kuivia ja unelma oli aivan surkeassa jamassa. Mutta huomasin jälleen kerran, kuinka sitkeitä sissejä rakkaat kukkaseni ovat. Niin vain viirivehkani tokeentui (kolmas kuva) ja tietenkin muutkin kukkaseni. Mieheni tuumi että tuttava, jolle kukankastelu oli rekrytoitu, menetti nyt kyllä kastelulisenssin.

Mutta miksi se kukkien kielen, kauneuden ja merkityksen ymmärtäminen on niin vaikeaa? Meillä asui Australian vuoden aikana kotihengetär, joka oli sen lisäksi että oli sairaanhoitaja, myös puutarhuri ja hän sai melkein kaikki kukkani kuolemaan. Kun heinäkuun lopussa silloin tulimme, kaadoin kukista litratolkulla vettä pois, kuivatin niitä useamman viikon, ennen kuin tilanne normalisoitui. Ja jättisuuri peikonlehteni oli ihan kaput. Sain siitä muutamia lehtiä pelastetuksi, jotka sitten juurrutin uutta peikonlehteä varten.

Minulla on ollut Koloristi koulutuksessa naisia, joilla ei ole kukan kukkaa kotonaan, jotka eivät koskaan halunneet/saaneet kukkia mieheltään. Kaikilla oli naiseusongelma.

Rakas mieheni väitti tavatessamme olevansa kukille ja viherkasveille allerginen. No höpsis. Rakkauden puutteelle hän oli ollut allerginen. Meillä on ollut aina kukkia, eikä hän ole niille yhtään allerginen, koska kodissamme kukkii rakkaus!

Koska minä pidän kovasti etenkin keltaisista orvokeista niin tässäpä Ruusukoitteni orvokki teksti iloksesi.

  1. Orvokki

Olet kaunis, ylväs ja herkkä samanaikaisesti. Olet henkinen ja syvällinen ajattelija, joka ammentaa voimaansa ja viisauttaan syvältä sisimmästään ja jumalallisesta alkulähteestään.

Orvokki on kesän kukka, joka kukkii aikaisin keväästä myöhään syksyyn. Edes pienet pakkaset eivät sitä lannista, sillä sen juuret ovat syvällä Äiti-Maan ytimessä, josta se ammentaa itselleen voimaa ja viisautta.

Henkisyys on osa sinua ja voimasi, josta ammennat yhä uudelleen ja uudelleen. Herkkyydestäsi huolimatta olet täynnä voimaa ja sitkeyttä. Sinua kunnioitetaan ja arvostetaan, koska sinun mielipiteesi on monille tärkeä. Sinun hyväksyntääsi pyydetään, sillä annat aina rehellisen arviosi niin asioista kuin ihmisistäkin. Sinä et pönkitä omaa egoasi muita polkemalla. Osaat antaa arvon itsellesi ja muille. Sinä olet itse kauneus ja tiedät sen. Sinun ei tarvitse kerjätä muiden kehumisia, koska olet omassa keskuksessasi. Tiedät, kuka olet ja olet sitä pystypäisesti, silti herkkyytesi säilyttäen.