Vuodessa on 52 viikonloppua

Vuodessa on 51-53 viikonloppua, vuodesta riippuen. Mitä ajattelet miehestä joka järjestää ryyppäysviikonlopun YK-kaverilleen juuri äitienpäivä viikonlopuksi?

Loukkaantuisin verisesti miehelleni, jos hän tekisi jotain sellaista. Kysyin myös mieheltäni, mitä hän ajattelisi jos järjestäisin ns. naisten viikonlopun isänpäivä viikonlopuksi tai vaikkapa hänen syntymäpäivänään? Se olisi mieheni mielestä loukkaavaa ja kertoisi, etten välitä hänestä. Niin minustakin. Vuodessa on todellakin yli 50 muuta viikonloppua ryypätä kavereiden kanssa.

Olen tästä uusioparista kirjoittanut joitakin kertoja. Vaimoa en tunne niin hyvin, että voisin analysoida häntä, mutta miehen tekemisiä olen sivusta seurannut jo liki 10 vuotta. Nähdäkseni hänessä ei ole tapahtunut mitään kehitystä. Äitinsä esiliinannauhoissa kiinni oleva poika, joka ei edes yritä panostaa avioliittoon ja parisuhteeseen.

Nytkin ryyppäjäiset järjestettiin äidin ”kartanossa.” Kartanoa talo ei ole nähnytkään. Tavallinen mansardikattoinen maalaistalo hevonkuusessa ja lisäksi homeessa. Mutta äidin mielestä se on kartano ja sellaiseksi poikakin sitä kutsuu.

Kun kävimme ko. ”kartanossa”, jouduimme pesemään sen jälkeen kaikki vaatteemme heti ja käymään itse suihkussa, koska haju tarttui heti vaatteisiin, ihoon, hiuksiin. Mutta tuskin hajua huomaa, jos on iloisesti kännissä ja saa muistella hilpeitä sotajuttuja.

Mutta entä vaimo? Entä avioliitto? Entä parisuhde? Entä malli jonka nuo uusioparin lapset saavat? Kaksi teini-ikäistä poikaa ja tyttöä? Korvaako autotalliin jätetty äitienpäivälahja äitienpäivän sivuuttamisen?

Vaikka kuinka ajattelisimme, että en tee samoja virheitä kuin vanhempani, niin vain teemme. En halua sellaista avioliittoa, perhe-elämää, parisuhdetta ajattelu ei toimi. Malli, jonka lapsuudenperheessä saamme on vahva. Se imeytyy meihin vääjäämättä. Tarvitaan paljon työtä, että ensinnäkin näkee rehellisesti sen, mikä lapsuuden perheessä mättää ja osaa siirtää sen ymmärryksen omaan elämäänsä.

Ja kun sama vetää puoleensa samaa, menemme parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka lapsuudenkodista löytyvät yhtä vinoutuneet rakenteet kuin omastammekin. Kuinka silloin kaksi nuorta tai vanhempaakaan voisi tai ymmärtäisi rakentaa jotakin uutta ja erilaista?

Minä näin ensimmäisen aviomieheni kodissa, parisuhteessa ja perhe-elämässä selkeästi mikä siellä oli vialla. Mutta osasinko katsoa omaa lapsuudenperhettäni ja nähdä samat epäkohdat siellä? No en todellakaan.

Vasta kun elämä oli antanut nuijalla päähän oikein kunnolla, ymmärsin herätä ja perata sylttytehtaan pohjamutia myöten. Se kannatti, koska nyt minulla on erilainen parisuhde ja avioliitto. Onneksi miehenikin on maailmalla kasvanut ja kehittynyt.

Meillä on alusta asti puitu asiat ja pidetty kehityskeskusteluita. Niissä asiat puhutaan selväksi. Pyydetään ja annetaan anteeksi eikä niitä kaivella sen jälkeen. Puhuminen rehellisesti, sellaisistakin, mistä tietää, että nousee meteli, on minun mielestäni ainoa tie kestävään parisuhteeseen ja rakkauteen. Asioiden nieleminen ja lakaiseminen maton alle ei auta. Jossain vaiheessa ne kaatuvat päälle kuitenkin.

Joten, jos jokin asia loukkaa sinua, kehotan ottamaan asian puheeksi puolison kanssa. Kertomaan rehellisesti, sydämestä käsin, miltä minusta tuntuu. Puoliso ei ole selvännäkijä eikä ajatustenlukija, mutta selvää puhetta hän kyllä ymmärtää. Ja jos puolisosi rakastaa ja kunnioittaa sinua, hän on valmis tekemään töitä parisuhteenne eteen. Jos taas ei ole, silloin herää kysymys: Minkä arvoinen olet puolisollesi? Minkä arvoinen olet itsellesi?

#parisuhde #rakkaus #kunnioitus #mallit #arvo #perhe #rehellisyys #puhuminen