Haluan muutosta – kunhan minun ei tarvitse vain muuttaa mitään

Melkoinen paradoksi vai kuinka? Tähän kuitenkin törmään kaiken aikaa ihmisten elämässä. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat toivoneet muutosta jo vuosikaudet. Saadakseen elämäänsä muutosta ihmisen on kuitenkin tehtävä tilaa muutokselle. Se taas vaatii entisestä luopumista. Ei kahdentoista munan kennoon voi tunkea kolmattatoista. Siellä ei ole tilaa sille, ellei poista ensin vähintään yhtä munaa. Tai jos yrittää tunkea tuon kolmannentoista munan kahdentoista joukkoon, saa munakokkelia, jossa on kuoret mukana.

Mutta muutos on pelottavaa, se vaatii työtä. Se vaatii entisten toiminta- ja ajatusmallien purkamista ja poistamista ja sitähän nämä muutosta ilman muutosta haluavat kavahtavat. Voi kauheaa, että pitäisikö sitä luopua vanhasta tutusta ja turvallisesta? Ylipäätään, kuinka muka voisin luopua jostakin tai miksi edes pitäisi luopua? Enkö voisi saada kaiken vanhan moskani yhteyteen jotain ihanaa uutta?

Miten muutos voisi tulla, kun sille ei ole tilaa eikä todellista haluakaan. On pelkkää puhetta ja valheellisia toiveita. Mutta muutos vaatii konkreettisia, rehellisiä tekoja.

Huomaan aina, kun värit tökkäävät ihmistä kipeään kohtaan, siihen, mikä pitäisi uskaltaa nähdä, kohdata, muuttaa ja puhdistaa, he hermostuvat, loukkaantuvat, suuttuvat, vetävät herneet nenään. Kyse on silloin ilkeydestä ja piikittelystä, koska heidän sokeaa pistettään, kipukohtaansa ja lukkoaan ei saa katsoa, ei koskea, siitä ei saa puhua. He odottavat, että kaikki muutkin toimivat kuten he itse. Laitetaan laastari päälle ja ollaan kuin ei oltaisikaan. Ja sitten voi rauhassa valittaa, kun mitään muutosta parempaan ei tapahdu.

Mutta ilman muuta jokainen voi ja saa elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee. Itse en kuitenkaan enää jaksa kovinkaan kauaa kuunnella näitä muutosta ilman muutosta ihmisiä. En kerta kaikkiaan jaksa olla kiinnostunut turhasta voivottelusta. Kuten olen puhdistanut oman elämäni vanhasta ja toimimattomasta, puhdistan myös sellaiset ihmiset ympäriltäni, jotka ovat negatiivisia ja muutosvastarintaisia.

Näen kaiken aikaa ympärilläni niitä ihmisiä, jotka uskaltautuvat muutokseen ja heitä on ilo seurata. Heitä on myös ilo auttaa ja tukea, sillä muutoshan on kovaa työtä ja olisi niin helppoa vajota perinteiseen vanhaan. Mutta miksi kukaan todellista muutosta elämäänsä haluava tekisi niin?  Onhan sitä tullut elettyä vuosikaudet ja seuraukset ovat nähtävillä. Hyvää ei kannata muuttaa, vain se, mikä on huonoa ja aikansa elänyttä.

Nyt on kevät ja silloin voi antaa uusien tuulien puhaltaa vanhat pölyt pois. Kannattaa siis tehdä kunnon kevätsiivous omassa elämässä. Sen parempaa satsausta et voi tehdä kuin sen, mitä teet omaksi parhaaksesi muutoksen eteen. Tuloksia näet nopeammin kuin uskotkaan.

Koska ihmiset usein tarvitsevat konkreettisia esimerkkejä, niin neljä seuraavaa kuvaa kertovat siitä, miten eri värit ja symbolit muuttavat saman pöydän täysin erilaisiksi. Mutta sama väri ja erilaiset symbolit saavat aikaan myös aivan erilaisen energian, kuten kahdesta vihreästä kuvasta voit havaita.

Niin on elämässämmekin. Koti on ihminen itse ja muutokset, joita teemme siellä, vaikuttavat ajatusmaailmaamme ja sitä kautta elämäämme.

Musta, harmaa ja beesi tuovat pimeyttä, harmautta, sairautta ja ankeutta. Valkoinen puhdistaa ja avartaa. Värit antavat erilaista potkua, muutosta ja energiaa. Koko kotia ei tarvitse muuttaa kertaheitolla. Pienillä muutoksilla saa aikaan suuria asioita ja niillä voi myös tuoda hallittua muutosta elämäänsä, josta voit lukea enemmän kirjastani Kotisi Kertoo.

muutos 004

muutos 007

 

 

 

 

 

 

 

 

muutosta 16.5 007

 

 

 

 

muutosta 16.5 016