Carpe diem

Kaupassa tarjoukset ovat voimassa tietyn ajan ja niin on myös maailmankaikkeuden tarjoaman hyvän laita mutta sama pätee ystävyyssuhteissa. Jollemme ymmärrä tarttua meille tarjottuun hyvään, olipa se mikä tahansa asia elämässä, menetämme tuon tarjotun asian. Onpa kyse sitten parisuhteesta, uudesta työstä, asunnosta, opiskelupaikasta, matkasta tai jostain tavarasta tai mistä tahansa hyvästä asiasta, jota meille on tarjottu.

Huomasin itse jälleen kerran, että ihmiset eivät ymmärrä tarttua tarjottuun hyvään ajallaan. Ja sitten, kun sitä ei enää heille tarjota, tai kun he eivät ole ”tarjouskuponkiaan” lunastaneet, ollaan niin loukkaantuneita.

Tämä vuosi on 2016 eli numero 9 mikä tarkoittaa loppuunsaattamista. Sitäpä nyt olenkin tehnyt, näemmä myös monissa ihmissuhteissa, jotka ovat näyttäneet itsestään mielenkiintoisia ja uusia puolia, tosin eivät erityisen miellyttäviä. Koska pidän ainakin vuoden, todennäköisesti kahden vuoden tauon Koloristikoulutuksessa, olen tyhjentänyt kurssi/galleria tilan. Olen myynyt sieltä kaikki kurssitavarat pois, samoin tauluja, sillä pidän vain kirjakaupan toiminnassa.

Iki ihanat Bachinikin eli kukkauutteet tarjosin tutuille.  Tietenkin jätin itselleni oman setin, sillä Bach on aina toimiva. Ensimmäinen, jolle tarjosin, kiitti ja vastasi heti, ettei halua niitä, mikä oli järkevää.  Miksi hamstrata sellaista, jolle ei ole sillä hetkellä tarvetta. Toinen ei vastannut mitään pitkään aikaan, joten tarjosin kolmannelle, joka sanoi ostavansa ne. Kun tarjosin myös uusia pipettipulloja, hän torjui ne sanoen, ettei nykyisessä rahatilanteessa ota niitä. Yli 200 euron setti 20 eurolla kelpasi, uudet pipettipullot 10 eurolla olivat liian kalliita.

20160812_153712

 

 

 

 

20160812_153211

 

 

 

 

Odottelin usean viikon ajan, milloin tämä ihminen noutaa kukkauutteet. Viimein sovimme hakupäivän. Tämä ihminen ei tullut, eikä ilmoittanut mitään, joten soitin seuraavana päivänä. Selityksiä oli: sade ja huono sää, ei viitsi bussilla lähteä. Hänellä on mies, jolla on auto ja mies eläkkeellä. Loppukaneetiksi kyseinen henkilö vielä sanoi: Eihän ne sitten ole vanhentuneita?

Siis 18 avaamatonta 20 ml kukkauutepulloa, jotka ovat hinnaltaan kaupassa 9,95 e-12 e ja joiden käyttöaika oli 2017-2019 välillä. Lisäksi suuri määrä avattuja pulloja, joista aina täytin kurssipullot. Tuo kurssisetti ruusurasiassa ja kolme Bach käyttöalue monistetta, kuuluivat tarjottuun 20 euroon.  Toisekseen, kukkauutteet ovat ikuisia, kunhan niitä aina välillä muistaa ravistella, sanoopa parasta ennen päivä mitä tahansa.

Tässä vaiheessa minun pinnani kärähti. Olin pöyristynyt. Ja kun minä suivaannun, loppuu ymmärrys. Laitoin heti puhelun jälkeen setin tori.fi sivuille ja ilmoitin siitä myös ihmisille, joiden arvelin olevan kiinnostunut kukkauutteista, joskin nostin sentään hinnan 50 euroon. Sain heti samana iltana viestin: Postita ne minulle. Näin se maailmankaikkeus vastasi jälleen pyyntööni. Olen miettinyt kukkauutteiden hankkimista ja nyt saan ne näin edullisesti, viestitti onnellinen ostaja.

Niinpä, tämä ihminen ymmärsi tarttua tarjottuun hyvään ilahtuneena siitä ja paketti lähti hänelle. Entäpä mitä tämä toinen, jolla oli mahdollisuus viikkojen ajan noutaa yli puolta halvemmalla kukkauutteet, koska olimme tunteneet yli kymmenen vuoden ajan. Hän oli ylenpalttisen loukkaantunut. Sangen ymmärrettävää hänen näkökulmastaan, mutta silloin tämän ihmisen on myös aika katsoa peiliin ja miettiä, miksi hän ei tarttunut tarjottuun hyvään ajallaan? Miksi hän ei arvostanut sitä? Miksi hän oletti, että voi käyttää minun hyväntahtoisuuttani hyväkseen silloin, kun hänelle sopii tai viitsii vaivautua? Mitä kyseinen ajattelu kertoo siitä, kuinka tarjoajaa arvostetaan? Itse asiassa se kertoo, ettei hyvän tarjoajalla eikä tarjotulla asialla ole todellisuudessa mitään arvoa kyseisen ihmisen silmissä.

Mitä itse opin? Sen, että kannattaa miettiä kenelle hyvää tarjoaa. Ja jälleen kerran sen, että hyvästä sydämestä ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi annetulla ei ole mitään arvoa ihmisille.  Niinpä jatkossa mietin tarkkaan, mitä, kenelle ja paljollako tarjoan. Ja mikäli joku ei siihen heti tartu ja vie loppuun, kertoo se selkokieltä siitä, ettei tarjotulla ole mitään arvoa hänelle tai että tämä ihminen ei ansaitse sitä.

Loppuunsaattaminen on tärkeää elämässämme. Jollemme tee niin pienissä asioissa, kuinka saisimme vietyä loppuun isoja asioita elämässä? Jos emme heti tartu meille tarjottuun hyvään, vuoro siirtyy seuraavalle. Silloin on turha kiukutella. Joten –  Carpe diem – tartu hetkeen!